Matkaa ei ole kuin seitsemän kilometriä, mutta väännäpä se menemään vastatuulessa kaksivaihteisella pyörällä, niin kyllä hiki kirvelee silmissä, takapuolta hiertää ja henkeen käy.
Neljä joutsenparvea lepattaa ohi ja metelöi mennessään. Meillä on yhteinen määränpää, Sandsundinlahti Pedersöressä. Pyörään tulee lisää vauhtia, ja hikivirtaan myös. Itse lintutornille johtava tie on kelirikosta pehmeä ja raskas ja sietämättömän pitkä (2 km). Kun pääsen perille, huomaan että kameran jalusta on jäänyt kotiin. Hyvin menee. Luvassa tärähtäneitä kuvia.
Kuten tämä. Joka on sentään paremmasta päästä.
Tai tämä. Huokaus. 
Kun yksi pariskunta laskeutuu lähemmäksi, alkaa helpottaa.
Liike on hallittavampi.
Vastakohtaisuus saisi olla selvempi, mutta en valita. Hieno lintu, walks like an Egyptian.
Kesken kaiken etsimeen lentää näitä, hanhiako? Pienempiä kuin joutsenet, perusväri beige. Kun saan ensi kerralla jalustan mukaan, tulee näistäkin toivottavasti tarkempia kaukokuvia.
Mutta joutsenia lähdin katsomaan, ja niitä näin. Sinne jäivät kaakattamaan, kun lähdin kotiin. Muta rohisi pyörän ketjuissa, kun veivasin menemään. Puna pysyi poskilla iltapäivään saakka.
perjantai, 10. huhtikuu 2015 07:04
Onpa kiva kun on taas uusia postauksia! On niitä jo vähän odoteltukin…Joutsenet kuvautuivat mainiosti, kauniit värit ja tausta. Ja se se Egyptiläinen versio oli hurmaava.
perjantai, 10. huhtikuu 2015 14:49
No onpa kiva, että tulee kommenttiakin. Kiitos! Kuvaajaoppilaan takamus on vielä sen verran kipeä, että uusia lintukuvia ei tule ihan heti. Ja nettiyhteyskin pätkii. Nyt vika on vissiin korjattu.
sunnuntai, 12. huhtikuu 2015 17:36
Mahtavat siniset! Miten voikin maailma olla kaunis?
sunnuntai, 12. huhtikuu 2015 19:51
Harmaassakin on hienoja sävyjä, varsinkin nyt kun satelee lempeästi.