Luulen tietäväni, että tämä on neva. Tiedän, että on kesäkuu ja aamu. Kello on puoli neljä. Aurinko on juuri noussut.
Tupasvillaa. Mitä ilmeisimmin.
Maassa kimaltelee: suokukkaa!
Netti kertoo, että ”[s]uokukka ei ole herättänyt suomalaisissa suuria tunteita, mistä kielivät esimerkiksi varsin koruttomat nimet jänkä-, neva- ja suokanerva: missä suokukka, siellä suo. Kasvitieteen isäksi tituleerattu Carl von Linné sen sijaan ihastui lajiin ja tieteellistä nimeä kehitellessään vertasi kasvia antiikin Kreikan mytologian kauneudestaan kuuluun prinsessa Andromedaan, joka kahlittiin rantakallioon uhrattavaksi merihirviölle. Tarujen sankari Perseus lensi siivekkäällä Pegasos-hevosellaan pelastamaan neidon pinteestään, mutta suokukka on ja pysyy kahlittuna turpeeseen.” Oho.
Lakka kukkii. Kuva kertoo, miksi lakka tai hilla tunnetaan myös valokkina.
Ja suopursu, suomalainen alppiruusu, latinaksi rhododendron tomentosum. ”Rhodo-” tarkoittaa ruusua, ”dendron” puuta ja tomentosum huopakarvaista. Huopakarvainen! Sana vaatii huutomerkin.
Sammaltanner imaisee askeleeni, kun keinahtelen kontioissani.
Olen kiertänyt suon itäpuolen. Kaakkoislaita on entistäkin märempää, ja siellä kukkii tämä, josta minulla ei ole mitään tietoa ennen kuin kotona. Raate. Sen lisäksi, että kukka on kaunis kuin mikä, sen nimi viitannee raatikkoon, paikkaan jonne vanhatpiiat heitettiin hyödyttöminä. Olen löytänyt nimikkokasvini! Paitsi etten ole hyödytön. I have my uses.
Raatteen keskellä kasvaa peltokortteen näköinen putki. Kotona päättelen, että järvikorte kasvunsa alussa. Voi tulla puolitoistametriseksi, mutta vaikuttava myös pienenä, varsinkin kastepisaroiden kera.
Kurjet ovat kirkuneet pitkin matkaa. Olen kompuroinut eteenpäin ikään kuin en piittaisi niistä, ja lopulta ne ovatkin aika lähellä.
Ehdin juuri vaihtaa kameraan toisen objektiivin ja räpsäistä pari kuvaa, kun kurjet pahastuvat ja ottavat siivet alleen. Suljinaikaa en tietenkään ehdi muuttaa. Liike-epäterävyys näkyy kuvassa oikein hyvin.
Voisi sanoa, että tuotan liike-epäterävyyttä kiitettävästi. Mutta mitkä värit!
Pian on metsässäkin valoa. Enköhän lähde kotiin.
Lauantaiaamun rauhaa, suolla ja valtatiellä. Ihana paikka, Luditräsket Sandsundissa Pedersöressä, kolme kilometriä Pietarsaaren keskustasta. Tulen uudestaan. Ei tarvitse kahta kertaa käskeä painumaan suolle.
