Suopea

Kissoja ja kuvia. Kieltä ja musiikkia. Cats, images, language and music.


2 kommenttia

Raitapaidoilla on asiaa

mairepirkko160415
Maire: Paljonko sulla oli rahaa?

Pirkko: Siinä seittemänkymmentätuhatta. (No ei ollu!)

Maire: Söiksä ne kaikki?

Pirkko: En kai mä ny niitä kaikkia syöny!

Maire: Oisit syöny vaan.
pirkkomaire160415

Mainokset


Jätä kommentti

Ihan jotain muuta

mansikka200314
”Oma maa mansikka, muu maa mustikka” ei olekaan oman isänmaan ylistys tai marjojen paremmuusvertailu. Se on oikeustiedettä kaskiviljelyn ajalta, kirjoittaa Hyötykasviyhdistyksen lehti Pähkylä (2/2014).

Näin puutarhatietäjä Anu Ranta:

”Sananlasku liittyy siis kaskiviljelyyn. Viljelyn loputtua kaskettu alue muuttui laitumena käytetyksi ahoksi. Sinne ilmestyi nopeasti mansikka. Niin kauan kuin aholla kasvoi mansikkaa ja ahoa käytettiin laitumena, se oli kaskeajan omaa maata. Sitten kun sinne ilmestyi mustikkaa, ja alue alkoi muuttua metsäksi, siellä oli kaikilla oikeus polttaa uusi kaski.”

mustikka200314
Mielenkiintoista! Ei siis borta bra men hemma bäst, vaan ”aikansa kutakin”. Tuli tuohonkin sanontaan uutta potkua.


Jätä kommentti

Tuli tuolta

äiti_130314
”Laula, Pirkko. Laula semmonen laulu, että Maire pysyy pystyssä.”

Kehtolaulun on kyllä tarkoitus kellistää ihminen, mutta lauletaan nyt:

”Tuu tuu tupperipoika, mistäs tiesit tulla?
Tulin tuolta tunturin takkaa, kautta Venäjänmaan. 

Menin sitten Vestampoohon, käväisin minä Keskustiellä.
Siellä ne asuu Ojalat, Piiu ja Runtte on tallissa.

äiti2_130314
Turre tuli tiellä vastaan meijän mustan kissan kanssa.
Ne oli käyny torilla ostamassa kaloja.”

Tuu tuu tupakkirulla on saanut uudet sanat. Äiti liikuttaa huuliaan niiden tahdissa ja sanoo että lisää.

”Onkohan se Aalkreenin kauppa auki tuossa Laaksotiellä?
Hilma tarttis kahvia sekä toppasokeria.

Mirkku istui ikkunalla oma pentu kainalossa.
Tuli tuolta naapurista, kantoi kissanpojat sieltä.”

 


5 kommenttia

Armahan kulku

040114_1
Täst’ on kulta kulkenunna,

040114_2
Täst’ on mennyt mielitietty,

040114_3
Tästä armas astununna,

040114_4
Valkia vaeltanunna;

040114_6
Täss’ on astunut aholla,

040114_5
Tuoss’ on istunut kivellä.

040114_7
Kivi on paljo kirkkahampi,

040114_8
Paasi toistansa parempi,

040114_9
Kangas kahta kaunihimpi,

040114_10
Lehto viittä lempiämpi,

040114_11
Korpi kuutta kukkahampi,

040114_12
Koko metsä mieluisampi,

040114_13
Tuon on kultani kulusta,

040114_14
Armahani astunnasta.

Kanteletar taikka Suomen Kansan Wanhoja Wirsiä ja Lauluja (1840)


2 kommenttia

Finessit pysyy

äf

Muistisairaankin kielessä voi olla vaikka mitä sävyjä. Äiti oli tänään pesulla ja kun hoitaja sanoi suihkun jälkeen, että kuivataan se toinen silmä, äiti sanoi terävästi: ”Ai persesilmä?” Hoitaja ei siitä häkeltynyt, mutta minulla oli naurussa pitelemistä.

Mutta ihan oikein äiti sanoi. Jos hoitaja olisi jättänyt lauseesta se-pronominin pois ja lisännyt vaikka kin-partikkelin — ”Kuivataan toinenkin silmä” — juttu olisi voinut huipentua ihan johonkin muuhun kuin äidin toiseen silmään. Joka on kyllä itse asiassa kolmas, as far as silmät go.