Suopea

Kissoja ja kuvia. Kieltä ja musiikkia. Cats, images, language and music.


4 kommenttia

Urheita väistöjä

täh

Posti toi ajankohtaisen kortin. Marraskuussa syödään hyvin ja väistetään vaakoja. Paitsi ihmisvaakoja syleillään ja niiden jälkeen skorpioneja.

Tänään väistin urheasti myös makeishyllyn. Veli sanoi tarkkailleensa, käykö kauppareitti lilakääreisen suklaalevyn luo, mutta en edes katsonut sinne päin. Jylhä itsekuri.

Toisaalta siitä tulee mieleen iltapäivälehden alkuviikon otsikko ”jylhästä erektiosta”, jota en oikeastaan välittäisi ajatella. Väistän myös ajatuksia.

 

 

 

Mainokset


7 kommenttia

Ihmiset pistää miettimään

myllynkivi

Äidillä oli potkupuku, pojalla oli potkupuku, vauvalla vaunuissa oli varmaan potkupuku kanssa. Äidin haalari oli paksua harmaata collegekangasta, aurinkolasit pitivät hupun pois silmiltä. Potkupuvun haaraosa lötkötti puolireidessä. Poika tallusteli vieressä varvastossut jalassa.

Näyttääkö se mielestään hyvältä, tuo nainen? Vai tykkääkö se vaan tuosta asusta?

Vaan mikä oikeus mulla on arvostella sen olemusta?

Tuli mieleen toinen nainen, joka tapasi pysäyttää punaisen pikkuautonsa meidän autotallin taakse ja polttaa siinä henkisavut. Se jätti jälkeensä – siihen autotallin taakse – kasan tupakantumppeja ja Omar-karamellien käärepapereita. Olin ensin tuohtunut, mutta sitten ajattelin, että ehkä nämä pysähdykset olivat sen henkireikiä. Ehkä sillä oli tosi vaikeaa ja sille teki hyvää saada ajaa jonnekin, ottaa henkoset ja narskuttaa muutamat karkit. Tai sitten se poti niin kovaa tupakantuskaa, että aina kun se pääsi siihen meidän autotallin kohdalle, tupakat piti kaivaa esiin.

Naista ei ole enää tänä kesänä näkynyt. Siivosin viimeiset Omar-kääreet pois keväällä. Onkohan sillä kaikki hyvin, onko se edes elossa?

Huomisesta alan tarkkailla potkupukuista naista, poikaa ja vauvaa. Voisihan niitä vaikka tervehtiä, jos sattuu ulos samaan aikaan. Tai ainakin tuijottaa hyväntahtoisesti.

 


Jätä kommentti

Lopuksi haluaisin sanoa

gallikissa

Sen kunniaksi, että Tour de France on taas ovella, on
hyvä palauttaa mieliin loppuhuipennus, johon eräs
opiskelija päätyi pohtiessaan kulttuurituotteen monia
merkityksiä:

”On todennäköistä, että Ranskan ympäriajot pidetään
tulevaisuudessakin Ranskassa. ”

Juu!

Gallikissa ja minä ollaan tästä aina vain yhtä otettuja.


2 kommenttia

Ystävänpäivän herkkänä hetkenä

aune

Sun ystäväsi armahin mä aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi sull’ uskoton ja petturi.
Ois täällä suurin riemuni, jos aina oisit luonani.
Jos kuolo sinut korjaisi, niin murhe minut murtaisi.

aune1

Sun en ois jos ystäväsi koskaan täällä kuolo
Armahin olla suurin sinut mä tahtoisi riemuni korjaisi
Aina sull’, jos niin, olla uskoton, aina oisit murhe
Tahtoisin ja luonani minut petturi murtaisi.