Suopea

Kissoja ja kuvia. Kieltä ja musiikkia. Cats, images, language and music.


Jätä kommentti

Malja Pihlajalle

Kirjoitin kolumnin, kun lehden toimittaja sitä ehdotti. Uunituore Ykspihlajan sanomat -lehti ei olekaan hullumpi. Hyvää työtä, Ulla!

Tässä juttu:

Sanovat jotkut, että Kokkolassa on paremmat kaupat kuin Pietarsaaressa, mutta minä sanon, että höpöhöpö. Rätei ja lumpui on mailma täys. Pietarsaaren sopisi kadehtia Kokkolalta vallan muita asioita: junaa, Tehtaankadun Figarol-kissaa ja Ykspihlajaa.

Ajatelkaa nyt! Jossain juna tuo ihmisiä kaupungin keskustaan eikä johonkin Pennäsiin. Ja keskellä kaupunkia on pysäyttävä seinämaalaus, komeasti kaksikielinen Figarol-kissa. Se on entisöity arvonsa mukaisesti ja elää ajassa yhä.

figarolVähän samaa kuin junassa ja kissassa on myös Ykspihlajassa. Työtä ja kolketta, vanhaa ja entisöityä, repaleista ja kaunista.

Mikä se tämä Ykspihlaja sitten on? Kokkolan kaupungin nettisivuilla se on ”meren läheisyydessä oleva kaupunginosa kaupungin länsipuolella. Etäisyys keskustaan on n. 5 km. Alueella on mm. suomenkielinen alakoulu, päiväkoti, kauppa ja kirkko.” Ihan kiva. Veretön, mutta meneehän tuo.

Wikipedia pistää paremmaksi: ”Ykspihlaja (ruots. Yxpila) on vanha Kokkolan työläiskaupunginosa. … satama kuuluu Pohjoismaiden suurimpiin. … Suomen aktiivisimpiin kuuluva harrastajateatteri. … Takavuosina puhuttiin ”Pihlajan jengistä”, jolla oli oma maineensa. … Ykspihlajassa sijaitsee myös merkittävä teollisuusalue, … yritykset työllistävät yhteensä noin 1 000 henkilöä.” Nyt aletaan päästä asiaan.

Sillä Ykspihlaja on kaupunki kylässä, maailma joka avautuu merelle ja aatteille eikä niinkään Kokkolaan. Äitini, vanha pietarsaarelainen, joka melkein adoptoitiin Ykspihlajaan 1930-luvulla, sanoi aina: ”Pihlajassa on kunnon meininki.”

Se meininki on yhdessä tekemistä, ja sen tietävät Pihilajan koiratkin, jotka hakevat toisiaan ulos leikkimään.

Tiedänhän minä, ettei Ykspihlaja mikään taivas ole. Talot vuotavat ja luoteesta käy helvetillinen tuuli. Kokkolan kaupunki esittää ja panttaa kaavaratkaisuja. Naapuri voi viedä järjen.

Mutta samaan aikaan Potinranta väreilee, tulee kevät ja talvi ja syksy ja kesä, ja pihalla voi istua pihlajan varjossa. Siwasta saa leipää ja voita, Saimasta nakkikeittoa, parhaana päivänä uunikalaa ja perunoita.

Ja ajatelkaa taas, Pihilajassa taide on ihmisten arkea. Musiikki ja kuva ja teatteri! Jo ajatus saa sydämen pakahtumaan. Luulisin melkein, että Ykspihlajassa kasvaa uusia sukupolvia, jotka ymmärtävät Figarol-kissojen päälle.

Mutta kyllä on, kuulkaa, ollut raskasta tämän jutun kirjoittaminen. On pitänyt kehua Kokkolaa, mutta onneksi kohteena on oikeasti ollut Ykspihlaja. Sen ylivertaisuus pehmittää pietarsaarelaisenkin sydämen. Malja Pihilajalle! Sen ihimisille! Ja kolomas kissoille ja koirille!

Ykspihlajassa vietetään Kulttuuriviikkoa 19.-28.7.2013. Ohjelmaa on ja hyvää.

Mainokset


2 kommenttia

Työn tärkeys

maali1

”Onnea 30-vuotiaalle Pentille sinne lumiauran puikkoihin toivoo äiti ja isä”, heläytti radiotoimittaja ennen kuin hartaasti lausui: ”Teette tärkeää työtä, te lumenluojat.”

 
Mitä näitä on muita, joiden työ on puheissa tärkeää? Sairaanhoitajat, perushoitajat, lähihoitajat, lastenhoitajat, kirjastonhoitajat, roskakuskit, bussikuskit, siivoojat, keittäjät, vahtimestarit, talonmiehet ja etuuskäsittelijät.

maali2

Niin että lisää puhetta, paitsi että oon kyllä ihan tosissani: Eva, Jani, Lars, Maria, Marianna, Marjaana, Riku, Sonja ja Varpu – tärkeää työtä!

Terveisin nimimerkki ”Sälä ei lopu”